Kuinka paljon liikevaihtoa 1 MWh sähköä tuottaa tekoäly-yritykselle?

Otto Kässi ja Jaakko Kilpi

(In English)

Suomessa on käynnissä datakeskusbuumi. Monet, kuten Mattila (2025), ovat argumentoineet, että halpa sähkö on keskeinen syy siihen, miksi Suomeen ollaan rakentamassa kymmeniä datakeskuksia. Tässä lyhyessä analyysissä argumentoimme, että sähkölaskut ovat tärkeydeltään toissijaisia sähköverkkoon pääsyyn ja nopeaan kaavoitukseen verrattuna.

Eurostatin mukaan suuri teollinen sähkönkäyttäjä (kuten datakeskus) maksoi Suomessa sähköstä veroineen ja maksuineen noin 50 euroa megawattitunnilta, mikä on Euroopan alhaisin hinta. Tekoäly-yritykset eivät ole kovin avoimia sähkönkulutuksestaan tai laskentaresurssien käytöstään. Lähestymme kysymystä siitä, miten arvokasta sähkö on tekoäly-yhtiöille kirjallisuuteen perustuvilla valistuneiden arvausten sarjalla. Jos mitatut suureet antavat valinnanvaraa, pyrimme valitsemaan ne siten, että lopullinen liikevaihtoarvio on alhaisempi. Tämän pitäisi johtaa siihen, että arviomme on ennemmin konservatiivinen kuin ylimitoitettu.

Arvioimme, että yksi MWh sähköä tekoälyinferenssikäytössä tuo noin 6 000 dollaria liikevaihtoa tekoäly-yritykselle. Käymme ensin laskelman läpi vaiheineen, minkä jälkeen keskustelemme, mitä tuloksista seuraa. (Tekoälylaskenta ei ole ydinosaamistamme, joten on täysin mahdollista, että olemme tehneet joitain virheitä. Kaikki kommentit ovat tervetulleita.)

Kiireiset lukijat voivat hypätä suoraan johtopäätöksiin.

Laskelman yksityiskohdat alkavat tästä

Vaihe 1: sähkö palvelintuntia kohden

NVIDIA (NVIDIA datasheet) raportoi, että sen uudehkolla muttei kärkitason DGX H100 -tekoälypalvelimella, on 10,2 kilowatin maksimiteho. Kuten auton moottori, palvelin ei käy täysillä kierroksilla jatkuvasti. Nopeus, jolla grafiikkaprosessorit lukevat muistiaan, rajoittaa tekoälyvastausten generoinnin nopeutta, joten sirut käyttävät osan prosessoriajasta odottamiseen. Oviedo ym. (2025) arvioivat, että työtä tekevä palvelin käyttää keskimäärin 70 % maksimitehostaan. Työtä tekevä palvelin kuluttaa siis tunnissa 7,1 kWh sähköä.

Prosessorien lisäksi myös itse konesali käyttää sähköä esimerkiksi viilennykseen ja valaistukseen. Rakennuksen kokonaissähkönkulutuksen suhdetta palvelimien sähkönkulutukseen kutsutaan virrankäytön tehokkuudeksi (power usage effectiveness, PUE). Sama tutkimus antaa suurille datakeskusoperaattoreille PUE-arvoksi 1,05–1,4 suurempien laitosten saavuttaessa yleensä lähempänä yhtä olevan PUE-arvon. Oletamme PUE-arvoksi 1,2, joten jokaista palvelinten käyttämää kilowattituntia kohden tarvitaan 0,2 kWh muuhun kulutukseen.

Rakennuksen vaatiman kuorman lisäksi palveluntarjoaja tarvitsee myös muuta sähköä kuluttavaa palvelinkapasiteettia. Palveluntarjoajalla on oltava riittävästi palvelimia päivän kiireisintä tuntia varten. Oviedo ym. olettavat kysynnän vaihtelevan päivän aikana siten, että keskimäärin 75 % palvelimista on käytössä ja 25 % on joutilaana vuorokauden aikana. Tehtäviä joutilaana odottavat palvelimet kuluttavat 24 % täydestä tehostaan. Käytössä oleviin palvelimiin verrattuna joutilaat palvelimet lisäävät siis sähkönkulutusta (1 − 0,75) * 0,24 / 0,75 ≈ 8 %. Oviedon ym. oletusten mukaisesti vikatilanteita varten varatut palvelimet sekä rakennuksen sisäinen datansiirto lisäävät kumpikin sähkönkulutusta 10 % edellisten lisäksi. Yhdessä nämä antavat kertoimeksi 1,08 * 1,10 * 1,10 ≈ 1,31. Jokaista käytössä olevien palvelinten kuluttamaa kilowattituntia kohden palveluntarjoaja käyttää 1,31 kWh – ennen kuin rakennuksen sähkönkulutus on otettu huomioon.

Kun nämä kerrotaan keskenään, yksi palvelintunti kuluttaa 10,2 kW * 1 tunti * 0,7 * 1,31 * 1,2 ≈ 11,2 kWh mitattua sähköä.

Vaihe 2: yhdestä megawattitunnista palvelintunteihin

Kun 1 MWh (= 1 000 kWh) jaetaan 11,2 kWh:lla, saadaan noin 89 palvelintuntia megawattituntia kohden. Toisin sanoen yksi megawattitunti yhden palvelimen käynnissä lähes neljä päivää, kun mukaan lasketaan sen osuus jäähdytyksestä, verkkoyhteyksistä ja joutokapasiteetista. (Tässä ”palvelintunti” vastaa henkilötyötuntia: sekä yksi palvelin 89 tunnin ajan että 89 palvelinta yhden tunnin ajan tuottavat 89 palvelintunnin verran. Todellisuudessa datakeskus jakaa megawattitunnin usealle – todennäköisesti yli 89:lle – samanaikaisesti käynnissä olevalle palvelimelle.)

Vaihe 3: tokeneita palvelintuntia kohden

Seuraavaksi meidän täytyy selvittää mallin tuottamien tokeneiden määrä 89 palvelintuntia kohti. Nämä luvut ovat lähtökohtaisesti liikesalaisuuksia suljettujen mallien, kuten ChatGPT:n ja Clauden, tapauksessa. Oviedon ym. Mukaan avoin suurehko kielimalli (Llama 3.1 405B) käsittelee 7 200 syötetokenia (input token) ja tuottaa 449 tulostetokenia (output token) sekunnissa, eli 25,9 miljoonaa syötetokenia ja 1,6 miljoonaa tulostetokenia palvelintuntia kohden.

Syöte- ja tulostetokenit eroavat toisistaan sekä hinnoiltaan että tarkoitukseltaan. Kielimallille lähetetty syöte (kehote eli prompt, liitetyt dokumentit ja aiempi keskustelu) muodostuu syötetokeneista, ja vastaus kehotteeseen muodostuu tulostetokeneista. Syöte- ja tulostetokenien suhde vaihtelee tapauskohtaisesti (esimerkiksi ohjelmointi on syötepainotteisempaa kuin keskusteluikkunassa tapahtuva keskustelu). Yllä kuvattu vertailutehtävä – joka perustuu tyypilliseen LLM-keskusteluistuntoon – olettaa, että jokaista tulostetokenia kohden on 16 syötetokenia.

Vaihe 4: tokeneista liikevaihdoksi

Oletamme hintojen seuraavan OpenAI:n API-listahintoja (marraskuun 2026 alkupuolella) GPT-6.1 Sol -mallille: 2 dollaria miljoonaa syötetokenia kohden ja 10 dollaria miljoonaa tulostetokenia kohden (muut keskitason mallit, kuten Claude Sonnet 5.5 ja Gemini 4 Argon, on hinnoiteltu suunnilleen samoin).

89 palvelintunnin aikana palvelin lukee noin 2,3 miljardia syötetokenia ja kirjoittaa noin 144 miljoonaa tulostetokenia. Syötetokenit tuottavat liikevaihtoa noin 4 610 dollaria ja tulostetokenit noin 1 440 dollaria, joten yksi megawattitunti sähköä tuottaa listahinnoilla noin 6 050 dollaria.

API-listahinnat saattavat liioitella sitä, miten paljon liikevaihtoa tekoäly-yritys keskimäärin ansaitsee tokenia kohden. Kuukausitilaukset, ilmaiskäyttö ja erilaiset yritysalennukset saattavat vetää keskihintaa alaspäin. Jos kuitenkin oletamme, että kaikki laskenta myydään API-listahinnoilla, liikevaihto on noin 100-kertainen sähkökustannuksiin nähden.

Oviedon ym. esimerkkilaskelma ei myöskään ota huomioon välimuistiin tallennettuja (cached) syötetokeneita. Tekoälymallien tarjoajat tallentavat yleensä keskustelun viimeksi käsitellyt osat välimuistiin ja käyttävät niitä uudelleen seuraavissa kyselyissä. Välimuistitokenit ohittavat siis suurimman osan laskennasta, mikä näkyy myös siinä, että niistä veloitetaan noin kymmenesosa normaalin syötetokenin hinnasta. Syötetokenit ovat muutenkin halvempia kuin tulostetokenit. Jokainen välimuistissa oleva syötetokeni vapauttaa näin ollen palvelinaikaa kalliimpien tulostetokenien kirjoittamiseen. Niinpä välimuistitokenien huomiotta jättäminen todennäköisesti vääristää arvioitamme alaspäin.

Vaihe 5: vuotuinen liikevaihto

Modernilla tekoälydatakeskuksella voi olla esimerkiksi 300 megawatin (MW) sähköverkkoliittymä. Oletamme, että laitos käyttäisi koko 300 MW:n tehon, jos kaikki sen palvelimet toimisivat maksimiteholla. Vaiheen 1 oletusten (työtä tekevän palvelimen teho, keskimääräinen kuormitus ja joutokäyttö) perusteella laitos käyttää silloin keskimäärin yhteensä noin 300 MW * 0,7 * 0,75 * 1,08 ≈ 170 MW. Yhden 8 760 tuntia kestävän vuoden aikana tämä tekee 170 MW * 8 760 h * 6 050 dollaria / MWh ≈ 9,0 miljardia dollaria.

Näillä oletuksilla tyypillinen tekoälydatakeskus voi tuottaa vuodessa miljardeja dollareita liikevaihtoa. Tekoäly-yritykset käyttävät suuren osan tästä liikevaihdosta tekoälyprosessorien hankkimiseen sekä uusien ja kehittyneempien mallien kouluttamiseen. Mallien tarjoajat myös usein vuokraavat laskentakapasiteettia datakeskusoperaattoreilta, ja se, miten nämä tahot jakavat liikevaihdon, on epäselvää. Silti laskelma osoittaa, että tekoälyinferenssi on tekoäly-yrityksille erittäin kannattavaa.

Laskelman yksityiskohdat päättyvät tähän

Johtopäätökset

Yhteenvetona karkea laskelmamme viittaa siihen, että yksi megawattitunti sähköä voi tuottaa noin 6 000 dollaria liikevaihtoa tekoäly-yritykselle. Suuren datakeskuksen tapauksessa tästä tulee 9 miljardia dollaria vuodessa.

Laskelmasta voidaan suoraan vetää muutamia johtopäätöksiä.

  1. Sähkö, joka maksaa Suomessa noin 40–50 €, muodostaa vain noin 1 % liikevaihdosta, jonka se auttaa tuottamaan. Niinpä vaikka sähkö maksaisi kolmin- tai nelinkertaisesti, muodostaisi se siltikin vain murto-osan liikevaihdosta. Halpa sähkö on siis tervetullutta mutta tekoäly-yrityksille toissijaista. Datakeskusbuumeja on käynnissä myös paikoissa, joissa sähkö maksaa paljon Pohjois-Eurooppaa enemmän (esimerkiksi Saksassa, Texasissa ja Virginiassa sekä Frankfurtin, Lontoon, Amsterdamin, Pariisin ja Dublinin FLAP-D-keskittymissä). Sähkön pienen kustannusosuuden vuoksi on myös epätodennäköistä, että heinäkuussa 2026 voimaan tullut datakeskusten sähköveron korotus olisi estänyt monia operaattoreita tulemasta Suomeen, vaikka ala varoitti siitä.
  2. Datakeskuksen rakennusaika sen sijaan on olennainen kysymys palveluntarjoajille. Oletustemme perusteella jokainen viivästynyt kuukausi maksaa tekoäly-yritykselle noin 750 miljoonaa dollaria menetettynä liikevaihtona. Siksi nopeasti saatava sähkö ja verkkoliittymät sekä nopeat kaavoituspäätökset ovat tekoäly-yrityksille arvokkaita.
  3. Koska sekä tekoäly-yritykset että datakeskusoperaattorit ovat pitkälti ulkomaalaisomisteisia, suuri osa niiden voitoista kirjataan ja verotetaan todennäköisesti Suomen ulkopuolella. Suomi voi kuitenkin saada osan tästä arvosta hallitsemansa niukan resurssin, eli sähköverkkoliittymien, avulla. Koska sähkökustannukset ovat minimaalinen osa kokonaisliikevaihdosta ja viivästykset ovat kalliita, datakeskusoperaattorit olisivat todennäköisesti valmiita maksamaan verkkoliittymistä merkittävästi. Jos osa verkkoliittymistä huutokaupattaisiin sen sijaan, että ne jaettaisiin jonotusperiaatteella, huutokauppa voisi kerryttää huomattavia tuloja. Samasta syystä datakeskusten rakennusluvat voisi sitoa investointeihin paikalliseen sähköverkkoon tai sähköntuotantoon.
  4. Johtavien tekoäly-yritysten kustannukset ja tulot ovat pitkälti piilossa niin suurelta yleisöltä kuin sääntelijöiltä ja sijoittajiltakin. Tässä kirjoituksessa olemme joutuneet rakentamaan sen pitkälti valistuneiden veikkauksien varaan. Anthropicin listautumisesite tukee kuitenkin havaintoamme, että tekoälyinferenssin tarjoaminen on kannattavaa liiketoimintaa tekoäly-yrityksille. Asiakkaiden palvelemisen kokonaiskustannukset, joista sähkö on pieni osa, ovat noin 15 % Anthropicin liikevaihdosta. (Listautumisesitteen mukaan Anthropicin liikevaihto vuoden 2026 yhdeksältä ensimmäiseltä kuukaudelta oli 33 242 miljoonaa dollaria ja tämän liikevaihdon tuottamisen kustannukset 4 812 miljoonaa dollaria, mikä tarkoittaa 85 prosentin bruttokatetta. Samaan aikaan Anthropic käyttää suurimman osan liikevaihdostaan uusien mallien kouluttamiseen, ja se on sitoutunut maksamaan laskentakapasiteetista lähes 900 miljardia dollaria seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Nykyisten mallien tarjoaminen näyttää siis kannattavalta, mutta on epäselvää, löytääkö Anthropic tulevaisuudessa kysyntää kaikelle laskentakapasiteetille, johon se on sitoutunut.)
  5. Johtavien tekoäly-yritysten merkitys kasvaa sekä taloudelle yleensä että erityisesti sähkömarkkinoille. Siksi olisi julkisen päätöksenteon kannalta arvokasta, että ne kertoisivat avoimemmin sähkönkulutuksestaan ja token-kohtaisesta liikevaihdostaan. Tieto auttaisi kansalaisia arvioimaan, kuinka paljon taloudellista arvoa tekoälyn käyttämä sähkö tuottaa, ja tekemään paremmin perusteltuja päätöksiä sähkön tuotannosta, energianinfrastruktuuri-investoinneista ja teollisuuspolitiikasta.